Marianne Isola – jotta maailma pysyy vihreänä.


Balettia, ihanaa!
kesäkuu 5, 2014, 2:20 pm
Filed under: Kulttuuri, Vapaa-aika

En oikein tykkää Helsingistä. Jos kuitenkin jotain vilpittömästi kadehdin maamme pääkaupungista, se on Kansallisbaletti. (Toinen on toimiva joukkoliikenne, mutta ei siitä nyt tässä tämän enempää.) Kuinka mahtavaa olisi päästä säännöllisesti katsomaan tanssia, niin modernia kuin klassistakin balettia. Pähkinänsärkijää, Joutsenlampea, Prinsessa Ruususta… Toki Oulussakin on erilaisia tanssitapahtumia, mutta laadukasta klassista balettia ei näillä leveyspiireillä juuri näy.

Onneksi on olemassa Kansallisbaletin kesäkiertue, josta Oulussa päästiin nauttimaan viime tiistaina. Yhdyskuntalautakunnan kokous loppui sopivasti kuuden jälkeen, ja jopoilin välittömästi Rotuaarille. Lavan edusta oli täynnä ihmisiä, mikä ei tietysti ollut yllätys. Aurinko paistoi, ihmiset söivät jäätelöä ja nauttivat. Kuinka ihania esitykset olivat, vaikka ne näkikin kaukaa, lukemattomien päiden ja selkien takaa. Voi Romeon ja Julian parvekekohtaus!

Voisinko ehdottaa, että Kansallisbaletti järjestäisi joku vuosi myös talvikiertueen? Pähkinänsärkijä voisi kiertää Suomea ennen joulua. Kun meitä baletin ystäviä on aikasen paljon Helsingin ulkopuolellakin.



Sinisiä punaisia vaateparsia
lokakuu 29, 2013, 10:40 pm
Filed under: Lapset ja nuoret, Vapaa-aika

Mediassa nousee säännöllisin väliajoin esille lastenliikkeiden konservatiiviset vaatevalikoimat. Vanhemmat valittavat, että tytöille on omalla osastollaan tarjolla vain vaaleanpunaisia, pinkkejä ja violetteja vaihtoehtoja. Jokainen vaate on koristeltu kimalteella, rusetillä tai röyhelöillä, ettei kenellekään vain jäisi epäselväksi kenen siihen kuuluu pukeutua. Pojille taas on tarjolla pääkalloja, örkkejä ja muita kammotuksia mustalla, tummansinisellä tai vihreällä pohjalla. Johonkin raitapaitaan saattaa eksyä hiukan punaistakin, mutta se on hyvin harvinaista.

Olin itse aivan samaa mieltä lastenvaatevalikoimien köyhyydestä, kun pojat olivat pieniä. Tyttöjen ja poikien osastot vaatekaupoissa ovat surullista katsottavaa oranssiin väriin ja Hello Kittyyn ihastuneelle pojalleni. Meillä ongelma ratkaistiin ostamalla valtaosa vaatteista joko kirppiksiltä tai nettihuutokaupoista. Hyvin on vaatteet kelvanneet, eikä kiusaamistakaan ole onneksi esiintynyt. Pinkkejä verkkareita, Hello Kitty -paitoja ja punaisia toppahaalareita on meillä pidetty ihan normaaleina lastenvaatteita, ei minään ”tyttöjen” vaatteina.

Eli jos lastenvaatevalikoimat eivät kaupassa kelpaa, antakaa palautetta tai vaihtakaa kauppaa!

Eilen kävin 7-vuotiaan kanssa kaupungilla, kun ilmeni äkillinen tarve tuulihousuille (edellisistä oli revennyt tasku irti, kun sankari oli esiintynyt mäkihyppääjänä uimahallissa). Poika sai itse valita housunsa, ja tuloksena oli loistavan sitruunankeltaiset housut.



Tavallinen maanantai
syyskuu 17, 2013, 8:34 am
Filed under: Hyvinvointi, Vapaa-aika

Nousen kellon soidessa neljännen kerran. Huomaan etten tiedä missä aamun ensimmäinen palaveri pidetään. Laitan puheenjohtajalle sähköpostia. Syön puolikkaan ruispalan. Laitan puheenjohtajalle tekstiviestin. Kyselen lapselta englannin kielen sanoja. Soitan puheenjohtajalle. Ei vastausta. Laitan liikuntavaatteet lapsen reppuun. Klo 07:30 lähden pyöräilemään, suuntana ammattikorkeakoulun yksi kampus. Soitan työryhmän muille jäsenille. Selviää että olen väärässä paikassa. Huomaan että jätin ripsivärini kotiin. Pyöräilen oikeaan paikkaan ammattikorkeakoulun toiselle kampukselle. Palaverissa pohditaan sisäisen auditoinnin toteutusta ja jaetaan vastuita. Parin tunnin päästä pyöräilen työpöytäni ääreen. Vastaan neljään sähköpostiin ja syön samalla kaksi voileipäkeksiä. Luen Wilma-viestit. Työstän kahta dokumenttia, toista Sharepointin, toista Google Docsin kautta. Lapsi soittaa, oli saanut sanakokeesta kympin. Hyvä. Pyöräilen takaisin aamulliselle kampukselle. Syön pastaa pinaatti-kananmuna-kastikkeella. Epäilen että edellisellä viikolla jossain on tarjoiltu pinaattikeittoa. Vastaan kolmeen sähköpostiin. Teen espanjan läksyt. Menen espanjan tunnille. Kellon lyödessä 16:00 pyöräilen kaupungintalolle. Nostan rahaa matkalla. Vihreiden ryhmäkokous ja kaupunginvaltuuston kokous. Infoja, tiedonantoja ja katsauksia. Paljon puhetta. Vastaan kahteen sähköpostiin. Erittäin paljon puhetta. Syön hedelmiä. Puhe jatkuu. Zumba jää väliin. Kokous loppuu klo 20:30. Pyöränkorista löytyy puoliksi juotu Pirkka-olut. Pyöräilen kotiin.



Vesipalloa Raatissa
helmikuu 10, 2013, 2:41 pm
Filed under: Lapset ja nuoret, Vapaa-aika

Käytiin viikonloppuna poikien kanssa Raatissa uimassa. Hävettää sanoa, mutta minulle se oli ensimmäinen kerta laajennusremontin jälkeen. Aiemmat uimareissut ovat poikien toiveesta suuntautuneet Raksilaan; ponkkarin ja hyppytornin houkutus lienee suurimmillaan juuri 6-9-vuotiaiden joukossa… Mutta toki Raatissa olisi pitänyt käydä aiemmin; olinhan sentään itse päättämässä sen remontista ja lisäämässä toista lastenallasta suunnitelmiin.

Siistin ja hienon uimahallin löysimmekin; ja sisäänkin pääsee kortilla ihan itsenäisesti. Jäin vain miettimään, miksi hallin suunnitelmiin lisätty lastenallas on rakennettu SAMANSYVYISEKSI kuin vanha lastenallas. Eikö toinen olisi voinut olla harjoitteluallas (0,5 m) ja toinen peliallas (1 m)? Huomasimme nimittäin polvenkorkuisen altaan olevan varsin haastava vesipallon pelaamiselle!

Kokeilimme tietysti myös kaikkia muita altaita (myös kylmävesiallasta!). Isossa altaaassa meitä tosin ohjeistettiin välittömästi: ”Tämä on tarkoitettu kävelijöille”. Eihän kahden radan levyiselle alueelle nyt voi mahtua kolmen kävelijän lisäksi kahta lasta, vai mitä 🙂  Toisessa isossa altaassa saimme uiskennella jokainen omalla tyylillään äänekkääseen tapaamme, mutta tuskin olisimme saaneet kovinkaan kauniita katseita, jos olisimme aloittaneet vesipallomatsimme siellä.



Tänään Rotuaarilla
lokakuu 26, 2012, 5:40 pm
Filed under: Vaalityö, Vapaa-aika



Toiseksi eniten ääniä Oulussa :-)
lokakuu 8, 2012, 7:20 pm
Filed under: Vaalityö, Vapaa-aika

Harva ensikertalainen tietää, mihin lähtee mukaan, kun suostuu kuntavaaliehdokkaaksi. Vihreiden ajatukset voivat olla tuttuja ja valtuutettujen teot seurattuja, mutta ehdokkuuden käytännöt yllättävät. Ehdokaspaperit allekirjoitettuasi ja ehdokasmaksun maksettuasi sähköpostisi määrä välittömästi triplaantuu erinäisille sähköpostilistoille liittämisen myötä. Sähköpostin määrä myös kasvaa exponentiaalisesti vaalipäivän lähestyessä.

Aluksi saat tietoja eri vaalikoneista. Niitä todellakin on enemmän kuin Yle, Kaleva, MTV3 ja Forum24. Vaalien lähestyessä yhä useampi järjestö laatii oman ”koneensa” ja näin äänestäjällä on mahdollisuus tutustua ehdokkaiden näkemyksiin niin merenkulusta, eläinpolitiikasta kuin kolmannen sektorin roolista työllistäjänä. Seuraavaksi alkavat paneelikeskustelut – tahot josta et ole ikinä kuullutkaan kutsuvat puolueesi ehdokkaita keskustelemaan kanssaan. Tästä ajasta kannattaa nauttia ja tehdä vierailuja ahkerasti, sillä todennäköisesti kukaan ei ole koskaan myöhemmin näin kiinnostunut sinun ajatuksistasi 🙂 Viimeiset viikot ehdokkaat sitten vastailevat suoraan äänestäjien sähköposti-, tekstiviesti-, Facebook- ja Twitter-kysymyksiin, joita sataa yöt ja päivät.

Myös erilaisia vaalisivustoja ponkaisee esiin kuin sieniä sateella. Niihinkin ehdokkaita houkutellaan mukaan, tosin yleensä osallistuminen on maksullista. Bongaa parhaat ja mene mukaan! Tässä tulevat yleensä jo aikaresurssit vastaan, ei niinkään rahalliset… Yksi tällainen sivusto on muuten vaaliehdokkaat.fi, jonka sivuilla käydään varjovaaleja oikeaan vaalipäivään asti. Varjovaalien tuloksia julkistetaan viikoittain.

Ensimmäiset varjovaalit pidettiin 1.10. – 7.10., ja miellyttäväksi yllätyksekseni huomasin olevani toisella sijalla! Sain varjovaalissa toiseksi eniten ääniä koko Oulussa – siinäpäs tavoitetta myös oikeana vaalipäivänä. Listan kärki näytti seuraavalta:

1. Hänninen Juha, Kok.
2. Isola Marianne, Vihreät
3. Simonen Pekka, Kok.
4. Hakkarainen Janne, Vihreät
5. Piippo Sari, Vihreät
6. Kaisto Heikki, Kesk.
7. Ojalehto Matias, Kesk.
8. Lumijärvi Riitta, Kesk.
9. Immonen Olli, PS
10. Pietilä Tero, PS

 



Lasten ja nuorten liikuttaminen
syyskuu 21, 2012, 10:46 pm
Filed under: Hyvinvointi, Lapset ja nuoret, Vapaa-aika

Vein pojat jalkapalloharjoituksiin tänään. Harvinaista kyllä, perjantaina heillä on harjoitukset samassa paikassa miltei samaan aikaan. 9-vuotiaat harjoittelivat seinäsyöttöjä, kun taas 6-vuotiailla oli palloviesti. Lopuksi molemmat joukkueet pelasivat. Kello kahdeksan hämärässä kentältä ei meinannut näkyä poikia tai palloja, mutta hauskaa siellä tuntui olevan, niin pelaajilla kuin valmentajillakin.

Urheiluseurat tekevät erittäin hyvää työtä liikuttaessaan junioreja ympäri vuoden. Oulun kaupunki tukee seuroja rahallisesti; vuonna 2012 avustuksia maksettiin yhteensä 165 000 euroa. Summa tuntuu suurelta, mutta on muistettava, että sitä on jakamassa yli 100 seuraa! Yhden seuran avustus vaihtelee siis 400 eurosta 4000 euroon.

Oulun yhdistyessä  Haukiputaan, Kiimingin, Oulunsalon ja Yli-Iin kanssa on huolehdittava, ettei avustuksen määrä pääse pienenemään seurojen lukumäärän lisääntyessä. Lasten ja nuorten liikuttaminen luo parhaimmillaan koko elämän mittaisen, terveellisen harrastuksen. Se on myös mitä parhainta ennaltaehkäisevää työtä.