Marianne Isola – jotta maailma pysyy vihreänä.


Kirjoitukset

Mielipide Kalevassa yhdessä Hilkka Haagan kanssa 7.10.2014: Tuiran koulu luo elinvoimaa

Oulun kaupungin luottamushenkilöistä kootun remonttiryhmän linjaus Tuiran koulun lakkauttamisesta 3-6 luokkien osalta huolestuttaa. Esitys on arveluttava humaanien näkökulmien takia; koululaisten vanhemmilla on huoli koulumatkan pituudesta, palvelujen saatavuudesta sekä erityiskoulun ja alakoulun yhteistyön sammumisesta. Esitys on erityisen kyseenalainen kaupunkisuunnittelun ja elinkeinojen näkökulmasta.

Tuira on kaupungin alueiden tulotasotarkastelussa alimmasta päästä. Pieniä vuokra-asuntoja on perinteisesti ollut paljon, ja väestö on ollut suurilta osin yksinasujia. Osin tämä johtuu runsaasta ikääntyneiden palvelu- ja laitosasumisesta ja opiskelijoiden suuresta määrästä. Tällä hetkellä Tuiran alue on mielenkiintoinen ja haluttu asuinpaikka keskustan läheisyyteen kaipaavien nuorten perheiden mielestä. Tämä nähtiin mm. viime syksynä leikkipuistojen kehittämissuunnitelmasta saadun palautteen perusteella. Kuntalaisten antaman kritiikin perusteella Tuiran koulun viereinen leikkipuisto päätettiin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen säilyttää.

Tuirassa on tilausta lapsiperheiden palveluille – onhan alueella viisi kunnallista päiväkotia ja tänä syksynä toimintansa aloittanut yksityinen päiväkoti. Täydennysrakentamista on kaavoitettu useaan kohteeseen niin Tuirassa, Alppilassa, Toppilansalmen molemmin puolin kuin Välivainiollakin. ”Oulun Kallion” maine kuitenkin menetetään nopeasti, jos lähipalveluja ei ole.

Mikäli harkitsematon alakoulun lakkautuspäätös toteutuu, on vaarana, että Tuiran suuralueen asukasprofiili kapenee ja kaupallisten palvelujen tarjoamisedellytykset hupenevat. Asuntojen ja tonttien arvo laskee, mikäli lähipalvelut lakkautetaan. Tuirasta on jo saanut kyytiä nuorisotila. Lukioverkon linjausten takia myös yläkoulu saa väistyä, ja toisaalle siirrettäviksi esitetään nyt myös kirjastoa ja alakoulun luokkia. Koulun puuttuessa myös alle kouluikäisten lasten määrä vähitellen vähenee, sillä perheet eivät löydä asumiselleen turvallista jatkumoa alueelta, ja juuri perusparannetut päiväkotitilat jäävät tyhjilleen. Tämän johdosta joudutaan järjestämään vastaavat palvelut rakenteilla oleviin uusiin asumalähiöihin ja tuskailemaan joukkoliikenteen järjestämisen sekä heittelevien väestöennusteiden kanssa.

Tuira on rakennettu pääosin 60- ja 70-luvuilla. Nyt käynnissä on sukupolvenvaihdos, jonka yhteydessä isommat kerrostaloasunnot jäävät perikuntien käsiin, mikäli maksukykyiset perheet eivät kiinnostu tarjonnasta heikkojen palvelujen vuoksi. Asuttamattomat huoneistot eivät taasen kannusta taloyhtiöitä tekemään päätöksiä peruskorjausinvestoinneista. Putkiremonttien aika on ohi, ja alue alkaa kuihtua.

Emme kannata remonttiryhmän esitystä Tuiran koulun toiminnan supistamisesta. Toteutuessaan se vähentää alueen vetovoimaa ja nakertaa monimuotoisen mutta eheän kaupunkisuunnittelun perustaa painostamalla lapsiperheet nukkumalähiöihin. Näemme, että toteutuessaan esitys myös heikentää alueen ostovoimaa ja sitä myötä kaupallisten palvelujen tarjoamisen mahdollisuudet Tuirassa heikkenevät.

Mielipide Kalevassa yhdessä Esa Aallon kanssa 20.4.2013: Kestävä kehitys ei toteudu jätteenkuljetuksissa

Seudullisena jätehuoltoviranomaisena toimiva yhdyskuntalautakunta päätti tiistain kokouksessaan Oulun jätteenkuljetuksista. Lautakunta pitäytyi nykyisessä mallissa, jossa jätteenkuljetusten järjestäminen on kiinteistönhaltijoiden vastuulla, ja hylkäsi viranhaltijoiden pohjaesityksen kaupungin järjestämästä, keskitetystä jätteenkuljetuksesta.

Vihreät kannattivat keskitettyä jätteenkuljetusten järjestämistä. Vaikka kuntalaiset ovat olleet tyytyväisiä nykyiseen malliin, siinä on ongelmakohtia erityisesti kestävän kehityksen kannalta. Alueilla ajelisi vähemmän jäteautoja, kun kilpailutuksen kautta jokaisella asuinalueella operoisi vain yksi toimija. Liikenteen määrä vähenisi, ajetut matkat lyhenisivät ja päästöt vähenisivät huomattavasti.

Keskitetyssä mallissa kaupunki pystyisi myös paremmin seuraamaan, arvioimaan ja kehittämään jätteenkuljetusta kokonaisuutena. Kaupunki pystyisi myös varmistamaan, että kaikki kiinteistöt toimisivat jätehuoltomääräysten mukaan, eikä vapaamatkustus olisi ongelma. Laskelmien mukaan kaupungin järjestämä jätteenkuljetus tulisi myös kiinteistöjen haltijoiden kannalta edullisemmaksi. Alueiden kilpailutuksen kautta hintaa voitaisiin saada alemmas.

Useat kaupungit niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa ovat siirtyneet kestävän kehityksen mukaiseen, keskitetysti järjestettyyn jätteenkuljetukseen. Epäilemättä Oulussakin asiaa on ajateltava uudelleen muutaman vuoden kuluttua.

Jätehuollon välittömäksi kehittämiseksi me Vihreät esitämme, että muovinkeräys aloitetaan uudelleen. Tavoitteena tulee nimenomaan olla puhtaan muovin kerääminen uusioraaka-aineeksi.  Ahkerat kierrättäjät saisivat merkittävää säästöä jätemaksuissaan ja palvelu paranisi monien kaipaamalla muovinkeräyksellä. Samalla Oulun kaupunki osoittaisi, että Laanilan jätteenpolttolaitos ei haittaa jätehierarkian mukaista jätteiden materiaalihyötykäyttöä ensisijaisena polttamiseen nähden.

Mielipide Oulu-lehdessä 20.10.2012: Kunnassa asumisen asiantuntija on…

Haukiputaan, Kiimingin, Oulun, Oulunsalon sekä Yli-In kuntien yhdistyminen on hieno saavutus. Palveluja on nyt mahdollista suunnitella ilman kuntarajojen luomia esteitä. Asukkailla on mahdollisuus käyttää joustavammin esimerkiksi koulu-, liikunta- ja terveyspalveluita. Esimerkiksi lasten päivähoitopaikkaa voi nyt halutessaan hakea oman työpaikan läheisyydestä, eikä välttämättä omalta asuinalueelta.

Suuren kunnan omaleimaisille alueille täytyy kuitenkin jättää aitoa valtaa päättää omien lähipalvelujen järjestämistavoista. Uuden Oulun asukkaat tempaistaan mukaan ideoimaan omien alueiden kehittämistä, koska nimenomaan he ovat kunnassa asumisen asiantuntijoita! He tietävät varmasti parhaiten, mikä leikkikenttä kannattaa korjata, mikä on kirjastoautolle paras reitti ja mihin vanhusten palvelutalo kannattaa sijoittaa.

Oulun asukastuvat ovat saaneet paljon kiitosta yhteisöllisestä toiminnasta. On taidepiirejä, liikuntavuoroja, pelikerhoja ja erilaisia vuodenaikoihin liittyviä tapahtumia. Samantyyppistä toimintaa harrastetaan ensi vuonna myös jokaisella ”uudella” alueella. Miten alueiden asukkaat voitaisiin asukastupien kautta osallistaa myös palvelujen suunnitteluun ja päätöksentekoon?

Myös lapset ja nuoret opetetaan uudessa Oulussa aktiiviksi kuntalaiksi ottamalla valtuustossa oikeasti huomioon lastenkokouksen, nuorisovaltuuston ja opiskelijajärjestöjen mielipiteet.

Kirjoitus OSAKOn kuntavaaliblogissa 16.10.2012: Nyt opiskelijan kannattaa vaikuttaa

Oulussa toimivat opiskelijajärjestöt ovat heränneet kampanjoimaan ”Opiskelijakaupunki Oulun” puolesta. Kuntavaaliehdokkaille halutaan kertoa, että Oulun asukkaista jo noin viidesosa on opiskelijoita. Se on huima määrä.

On hienoa että opiskelija- ja ylioppilaskunnissa ollaan kiinnostuneita kuntavaaleista: asetetaan tavoitteita, laaditaan ohjelmia, kirjoitetaan blogeja ja järjestetään paneeleja. Opiskelijoiden Oulu 2025 -visio on niin hyvin tehty, että voin helposti allekirjoittaa sen tavoitteet. Ohjelma kun on varsin vihreä 🙂 Kun olin itse ylioppilaskunnan hallituksessa yli 10 vuotta sitten, ”värin näyttäminen” oli jotenkin hyvin paheksuttavaa. Onneksi niistä ajoista on menty eteenpäin.

Myös oppilaitokset (Diakonia-ammattikorkeakoulu, Oulun seudun ammattikorkeakoulu ja Oulun yliopisto) voisivat ottaa oppia aktiivisista opiskelijajärjestöistä. Missä ovat tiedekunta- ja yksikkökohtaiset paneelikeskustelut, joissa mietitään alan tulevaisuutta? Missä ovat toritapahtumat oppilaitosten auloissa, joissa puolueet kertovat tavoitteistaan opiskelijoiden hyvinvoinnin kehittämiseksi? Missä ovat opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteiset mielenosoitukset joukkoliikenteen ja liikennejärjestelyjen kehittämiseksi?

Valmistuneilta opiskelijoilta vaaditaan alan tietojen ja taitojen lisäksi yleistä osaamista, muun muassa johtamiseen, vastuullisuuteen ja yrittäjyyteen liittyen. Myös yhteiskunnassa toimimisen pelisäännöt on hyvä olla hallussa. Osallistumista oman koulutuksen kehittämiseen sekä vaikuttamista oman kunnan päätöksiin on hyvä harjoitella nimenomaan kuntavaalien alla. Pistäkää nyt ehdokkaat tiukille – kohta päätetään, millainen opiskelijakaupunki Oulusta oikein tehdään!

Vaikuttamista kannattaa harrastaa myös vaalien välillä. Ehdotan, että opiskelijajärjestöt keräävät uuden Oulun valtuustosta ”kummivaltuutettuja”, yhden jokaisesta puolueesta. Heidän kautta ajankohtaisten asioiden tiedottaminen valtuustoryhmille onnistuu mutkattomaksi. Ja ainakaan Vihreä valtuustoryhmä ei ole koskaan käännyttänyt pois järjestöjä, jotka ovat halunneet tulla esittelemään ajankohtaisia asioita valtuustoryhmän kokoukseen. Joko sovitaan aika OSAKOn kanssa?

Mielipide Forum24:ssä 9.10.2012: Päiväkoteihin eri uskontojen esittelyä

Lukijoiden mielipide -palstalla sivulla kritisoitiin päiväkotien uskonnollista kasvatusta (Forum24 2.10.). Minulle on kahden lapsen äitinä muodostunut samantyyppinen kuva näistä ”pikkukirkoista” kuin kirjoittajalla. Siksi olenkin aina pyytänyt, että omille lapsilleni järjestetään vaihtoehtoista toimintaa näiden tilaisuuksien ajaksi.

Olin mukana Oulun Vihreän Kunnallisjärjestön kuntavaaliohjelman laatimisessa, ja esitin tekstiin lausetta: ”Uskonnollinen kasvatus siirretään päiväkodeista ja kouluista kokonaan kirkon ja kotien vastuulle”. Ohjelmasta keskusteltiin vilkkaasti ehdokkaiden kesken. Osa arvosti päiväkotien uskonnollista kasvatusta ja kannatti lauseen
poistamista. Osa taas katsoi, että koska kaupunki omistaa päiväkodit, niissä ei pitäisi käsitellä jonkin tietyn uskontokunnan oppeja. Loppujen lopuksi lause ei päätynyt ohjelmaan, mutta uskontokasvatuksen uudistamisen tarpeesta oltiin yhtä mieltä.

Minusta olisi hienoa, jos tulevaisuudessa päiväkodit voisivat uskontokasvatuksessaan huomioida kaikki uskontokunnat. Lasten on hyvä kuulla tarinoita eri uskonnoista. Kirkossa voidaan käydä tutustumassa, ja seuraavana päivänä mennään sitten synagogaan. Uskonnon harjoittamisen eli rukoilemisen opettelun ja virsien laulamisen voi hyvin jättää kotien ja pyhäkoulujen vastuulle.

Mielipide Kalevassa yhdessä Satu Haapasen kanssa 22.9.2012: Kuka saa ratkaista syrjäytymisongelman?

Presidentti Niinistön kampanja ”Ihan tavallisia asioita” esittelee keinoja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Päätoimittaja Markku Mantila (Kaleva 16.9.) käsitteli kolumnissaan presidentin työryhmän kokoamia neuvoja ja sen herättämää keskustelua. Mantila suomi voimakkaasti neuvoja kommentoineita henkilöitä. Vihreitä naisia hän nimitti ”pieniksi” ja ”kiukkuisiksi” ja syytti heitä omien ideoiden puuttumisesta.

Oulun seudun Vihreät naiset ry on syyskuussa 2006 perustettu järjestö, jonka jäsenmäärä kasvaa jatkuvasti. Tällä hetkellä jäseniä on jo yli 60. Tavoitteenamme on edistää tasa-arvoa ja rohkaista naisten yhteiskunnallista ja poliittista toimintaa Oulun seudulla. Vahvistamme naisten kykyjä ja taitoja toimia elinympäristön ja luonnonvarojen suojelun sekä kestävän kehityksen hyväksi. Me emme koe itseämme pieniksi tai kiukkuisiksi – päinvastoin, joukkoomme mahtuu aivan kaikenlaisia naisia! Syrjäytyminen on meidänkin joukossamme tunnistettu vakavaksi ongelmaksi ja haluamme siksi ottaa aktiivisesti osaa keskusteluun.

Pidämme erittäin arvokkaana, että presidentti on ottanut nuorten syrjäytymisen estämisen painavaksi asiakseen. Mielestämme työryhmän esittämät ”ihan tavalliset” ideat ovat hyöyllisiä ”ihan tavallisille” perheille, joiden elämänhallinta syystä tai toisesta horjuu. Vihreät naiset (ja monet muutkin) ovat kuitenkin nostaneet esille, että kovin uusia avauksia kampanjaan ei sisälly. ”Ihan tavalliset” neuvot eivät valitettavasti palvele joka päivä syrjäytymisen kanssa taistelevia suomalaisia. Pienituloinen perheenäiti ei mieti, miten saada nuoren ”törsäämiseen tolkkua” Alkoholistille puuttuminen ”nuorten örveltämiseen” voi osoittautua hankalaksi. Asunnottomille ”rutiinien luominen” on varsinainen haaste. Työttömiltä ei onnistune nuorten aikainen työelämään tutustuttaminen jne.

Päinvastoin kuin Mantila kirjoituksessaan väitti, vihreillä naisilla on konkreettisia vaihtoehtoja kaikkien heikoimmassa asemassa olevien tukemiseksi. Kuntatasolla on puututtava lähisuhdeväkivaltaan paljon nykyistä ponnekkaammin. Turvakotiverkosto on laajennettava koko maan laajuiseksi, ja ovien on auettava myös lapsettomille. Moniammatillisen
yhteystyön täytyy kunnissa tarkoittaa sitä, että perheitä tuetaan aina kokonaisuutena, eikä perheenjäseniä turhaan juoksuteta eri toimijoiden luona. Kodinhoitajat täytyy palauttaa kuntien palkkalistoille perheiden odottamattomia tilanteita varten. Maahanmuuttajanaisten kouluttaminen on äärimmäisen tärkeää niin naisten itsensä kuin heidän
perheidensäkin kannalta.

Valtakunnallisesti syrjäytymistä voidaan pyrkiä ehkäisemään jakamalla perhevapaiden kustannukset tasapuolisesti työnantajien kesken ja pidentämällä isyysvapaita pohjoismaista saadun mallin mukaisesti. Työelämän joustojen reipas lisääminen auttaa etenkin yksinhuoltajaperheiden tilannetta. Vihreiden perustulomallilla voidaan turvata toimeentulo pienituloisille ja pätkätyöläisille myös pätkien välissä.

Presidentti Niinistön ”ihan tavallisia asioita” -kampanjan ideat oli tarkoitettu myös keskustelunavaukseksi. Rakentava kritiikki vie asioita eteenpäin ja synnyttää uusia ideoita. Suomessa vallitsee onneksi edelleen sananvapauden periaate. Ei ole tarpeen kilpailla, kuka saa ratkaista syrjäytymisongelman.

Mielipide Kalevassa 17.1.2012:  Sillanrakentaja Pekka Haavisto

Suomelle valitaan pian presidentti kuudeksi vuodeksi. Valintansa jälkeen presidentti luopuu puolueensa jäsenyydestä ja edustaa koko Suomen kansaa. Niinpä näissä vaaleissa puolueilla ei ole ratkaisevaa merkitystä äänestyspäätöksen tekemisessä, vaan nyt päästään tarkastelemaan presidenttiehdokkaita henkilöinä. Presidentinvaali on aito henkilövaali, ainoa lajiaan Suomessa.

Kuka antaa kasvot Suomelle? Kenen ehdokkaan arvot valitaan edustamaan Suomea kansallisilla ja kansainvälisillä kentillä? Kuka pystyy toimimaan esikuvana kaikenikäisille, -värisille ja -kokoisille suomalaisille?

Minun mielestäni kaikista ehdokkaista sopivin tehtävään on Pekka Haavisto. Hän on ihmisenä äärettömän empaattinen, kuunteleva ja keskusteleva, joten yhteistyö hänen kanssaan on helppoa. Samalla hänen toimintaansa leimaa sitkeys, rohkeus ja peräänantamattomuus. Pekka Haavistoa arvostetaan myös maailmalla: hän on ulkopolitiikan asiantuntija, jolla on kansainvälistä kokemusta niin Euroopan Unionin alueelta kuin muualtakin maailmasta.

Suomen pitää olla ihmisoikeuksien ja rauhan peräänantamaton puolestapuhuja. Yhteiskunnan resursseja pitäisi käyttää hyvinvoinnin parantamiseen sekä ympäristöongelmien ratkaisemiseen, ei asevarusteluun. Pekka Haaviston johdolla Suomi voisi toimia varsinaista kokoaan suurempana vaikuttajana. Historiallisesti Suomi on puolueeton ja liittoutumaton – tällaisen maan presidentille sopisi kansainvälisen sovittelijan rooli varsin mainiosti.

Suomi on moderni, sivistynyt ja kansainvälinen maa, valitaan sille samanlainen presidentti: Sillanrakentaja Pekka Haavisto.

Kirjoitus Oulun vaalipiirin Vihreiden blogissa 13.9.2011: Ihminen – vai poliitikko?

Onko tämä nyt varavaltuutettuna epäkorrektia myöntää, mutta minä olen kyllästynyt tämän päivän mustavalkoiseen kuntapolitiikkaan. Toista se oli kymmenisen vuotta sitten, kun minä istuin ääri-innokkaana 25-vuotiaana kaupunginhallituksessa. Vietin sunnuntai-illat nenä kiinni keltakantisissa paperipinoissa, ja kaikki asiat olivat hurjan kiinnostavia. Saako autoliike laajentaa rakennustaan 10 metrillä kaupungin puistoon? Millä keinoin toimeentulotuen jonotusajat saataisiin lainmukaisiksi? Myönnetäänkö rahoitusta nuorison aktivoimiseksi suunnatulle ESR-hankkeelle?

Eivät asiat ole nytkään tylsiksi muuttuneet, mutta kuntalaisten (ketä poliittisten päättäjien kai pitäisi parhaansa mukaan edustaa?) kiinnostus kuntapolitiikan kokonaisuudesta laskee kuin lehmän häntä Oulussa. Kunhan oma koulu on tien toisella puolella ja omalle terveysasemalle pääsee omalla bussilinjalla, muusta ei niin väliä. Tämä johtaa tietysti siihen, että populistisimmat yhden asian ehdokkaat valloittavat päättäjien paikat (tätähän on jo nähty!). Kokonaisuuden hallinta jää yksinomaan virkamiehistön varaan – se siitä edustuksellisesta demokratiasta sitten.

Nyt avaudun: Eikai se vaadi kovinkaan monta aivosolua ymmärtää, että esim. Kastellin monitoimitaloon kantaa ottaminen ei ole niin mustavalkoista. Jos kannatan uuden koulun rakentamista vanhan ja homeisen tilalle, tarkoittaako se että haluan tunkea kaikki oululaiset lapset ja nuoret valtaviin parakkeihin koko koulutaipaleen ajaksi? Jos vastustan suurkoulua, tarkoittaako se että kaikki koululaiset saavat nauttia pienistä lähikouluista, minne pääsee kävellen teitä ylittämättä, luokkakoot ovat pieniä ja opettajat eivät vaihdu ollenkaan? Eikai se nyt hyvänen aika tarkoita että minä inhoan mustikoita, jos joku päivä harkitsen mansikoiden ostamista torilta?

Ei yhteisten asioiden hoitaminen (huomio, siis politiikka!) ole yksinkertaista, mutta minusta siihen perehtyminen ja asioihin vaikuttaminen on kuntalaisten kansallisvelvollisuus. Ihmettelen tätä passiivisuuden astetta ja keskustelun puutetta kaupungissa, joka on kiistämättä nuori, dynaaminen ja kasvava. Argumentoinnin sijaan voimassa pidetään mustavalkoista jako ihmisiin ja poliitikkoihin. Sanokaa, mitä ihmettä sille ihmiselle tapahtuu, joka suostuu kuntavaaliehdokkaaksi, saa ääniä ja pääsee vaikka lautakuntaan? Hänkö muuttuu yhdessä yössä normaalista naapurinmiehestä epäilyttäväksi, omaa etuaan tavoittelevaksi ”herraksi”, jolle ei kannata enää puhua.

Sitä päivää odotellessa, että joku ymmärtää että asiat eivät ole mustavalkoisia politiikassa… Mielensä muuttaminen on normaalia ihmisten lisäksi myös poliitikoille. Ihan vain oman harkinnan perusteella, ei siitä syystä että vastapuoli tarjoaa parempia etuja!

Mielipide Kalevassa 26.2.2011: Kasvisruokapäiviä lisää kouluihin ja päiväkoteihin

Luin torstain Kalevasta Oulun Kokoomuksen Nuoret ry:n “ansiokkaan” kirjoituksen kasvisruuasta, ja herne nenässä kirjoitin siihen vastineen. Kaleva julkaisi sen tänään, olkaapas hyvät:

Olen syönyt kasvisruokaa jo kymmenen vuoden ajan, samoin nelihenkinen perheeni. Olemme eettisistä ja ekologisista syistä valinneet jättävämme lihatuotteet pois ruokavaliostamme, ja olemme valintaamme edelleenkin hyvin tyytyväisiä. Kyse ei ole siis ”kasvisruokaan tyytymisestä”, kuten Oulun Kokoomuksen Nuoret ry uumoilevat mielipiteessään 24.2. Enemminkin olemme iloisia siitä, ettei meidän tarvitse tyytyä liharuokiin.

Luin alkuviikosta oululaisnuorten ja -lasten kaupunkikokouksen päätöksistä, ja yllätyin iloisesti. Enemmistö edustajista oli äänestänyt kasvisruokapäivän puolesta! Tein itse samansisältöisen aloitteen kaupungille muutama vuosi sitten, ehdotin enemmän kasvisruokapäiviä koulujen ja päiväkotien ruokalistoille. Tosin säästösyistä en ehdotustani tehnyt, vaan puhtaasti ekologisista. Onhan lasten ja nuorten saatava kokea, että kasvisruoka voi olla sekä hyvää että laadukasta. Sillä myös lähtee nälkä, koska kasvisruoka ei tarkoita pelkkiä puuropäiviä tai vetisiä salaattiannoksia! Aloitteeni ei mennyt silloin läpi, mutta toivotaan nyt asialle parempaa menestystä.

Kasvisruokahan on sekä eurollisesti että ekologisesti edullisempaa kuin liharuoka, päinvastoin kuin Oulun Kokoomuksen nuoret ry väittävät. ”Monipuolisen, terveellisen ja riittävän” koululounaan perusta ei ole se, että tarjolla on sekä lihaa että kasviksia. Riittävän ravintoaineiden ja energian saannin voi erinomaisesti tyydyttää myös ilman lihatuotteita. Kannattaa vilkaista esimerkiksi Helsingin Sanomien 23.2 julkaisemaa artikkelia” Paljonko kärsimystä on lautasella”, jos haluaa tutustua eläinten tehotuotannon seurauksiin.

Mielipide Kalevassa 19.4.2010: Erikoisluokat tasa-arvon edistäjinä

Oulun kaupungin musiikki-, kuvataide- ja liikuntaluokkien työtä arvostetaan sekä oppilaiden, vanhempien että päättäjien joukossa. Varmaan jokaisella on kokemuksia hienoista oppilaskonserteista, taidenäyttelyistä sekä liikuntatapahtumista. Erikoisluokkatoiminnalla on Oulussa pitkät perinteet, kuten myös lastenkulttuurityöllä. Musiikki-, kuvataide- ja liikuntaluokkia ei siis saa kaupungista lopettaa!

On kuitenkin tarpeen käydä keskustelua sekä erikoisluokkien valintakriteereestä, sijainnista että laajuudesta. Valintakriteerejä yhtenäistetään mietittäessä vuoden 2011 oppilaaksi oton valintaperusteita. On erityisen tärkeää, että kriteerit ovat julkisia ja samoja kaikille oppilaille, alueesta tai koulusta riippumatta. Erikoisluokat sijaitsevat tällä hetkellä pääosin kaupungin keskustan tuntumassa. Luokkien sijoittaminen alueellisesti tuntuisi järkevältä, jotta jokaisella oppilaalla olisi tasavertaiset mahdollisuudet osallistua toimintaan. Samalla tehtäisiin myös kestävän kehityksen mukainen ratkaisu: oppilaiden kuljettaminen edestakaisin saataisiin minimoitua.

Harkittavaksi tulee myös erikoisluokkatoiminnan laajuus. Yläluokilla nykyisenkaltainen erikoisluokkatoiminta tuntuu järkevältä toimintamallilta. On tärkeää, että nuoret pääsevät kehittämään omia erityistaitojaan. Alaluokilla taas siirtyminen painotettuun opetukseen mahdollistaisi sen, että suurempi määrä lapsista pääsisi toimintaan mukaan. Mikään ei estä laatimasta opetussuunnitelmia painotetulle opetukselle erikoisluokkaopetuksen tapaan. Itse en myöskään ole kovin ihastunut ajatukseen, että 7-8-vuotiaat lapset kilpailevat erikoisluokkien pääsykokeissa keskenään.

Vastaukset Kalevan esittämiin kulttuuria koskeviin kysymyksiin 20.10.2008:

1 Rahat oikeaan osoitteeseen? Kulttuurille suunnatut valtionavut olisi luonnollisesti annettava täysimääräisinä kulttuuritoimelle. Teatterin, orkesterin ja museon lisäksi varoja täytyy riittää omaehtoisen kaupunkikulttuurin kehittämiseen.

Yhteistyö pelkkää sanahelinää? Kulttuuritoimen pitää koordinoida erilaisia tapahtumia, päivittää ”kulttuurikaleneteria” nettisivuillaan ja tiedottaa tapahtumista aktiivisesti. Ei ole iso vaiva 🙂

Musiikkikeskukseen näyttelytiloja? Näyttelytila kuulostaa ihan hyvältä idealta, mutta suunnitellaan ensin tilat pop- ja jazzmusiikin koulutukselle…

4 Mitä taidetunteja ja mistä? Itse tervehtisin ilolla taide- ja taitoaineiden lisätunteja. Mitä jos kukin oppilas saisi itse valita, haluaako käyttää ylimääräiset tunnit liikuntaan, musiikkiin vai kuvataiteisiin?

Festivaalit junnaavat paikallaan? Juurihan kulttuuritoimeen on palkattu kaksi uutta kehityspäällikköä, luulisi että heillä on paljon aikaa ja intoa olla mukana kehittämässä ja tukemassa erilaisia oululaisia festivaaleja!

Mikä on vapaan kentän arvo? Kulttuuritalon perustaminen on yksi Vihreiden vaalitavoitteista. Samoin Oulun keskustaan tarvitaan vapaasti käytettävissä olevia ilmoitustauluja! Oulu ei saa enää periä käyttömaksuja julkisista tiloista.

Qstock tallautuu takamaille? Qstock on valtavan hieno tapahtuma ja markkinoi Oulua paremmin kuin mitkään neliväriesitteet virastojen telineissä.

Viekö raha Pikisaaren taiteilijoilta? Pikisaari on aivan täydellinen ympäristö kulttuuritoiminnalle. Ei luksusasunnoille, Oulussa riittää varsin paljon hyviä tontteja muuallakin.

Naapurikunnat jakamaan menoja? On kummallista, että naapurikunnat karsastavat yhteistyötä Oulun kanssa, mutta Oulun tarjoamat palvelut kelpaavat kyllä. Lipunhintoihin voisi hyvin laittaa ”itsenäisyyslisän” naapurikuntien asukkaille (lisän maksaisivat tietysti kunnat, ei itse kulttuurin kuluttajat).

10 Pitäisikö valistustalo kuopata? Valistustalon täytyy säilyä toiminnaltaan samantyyppisenä, oli sen organisaatio millainen tahansa.

Valtuustokysely Mervi Tervon kanssa 15.9.2008

”Tilastokeskuksen mukaan väestönkasvu tulee keskittymään Suomessa vain muutamille alueille, joihin lukeutuu myös Oulun seutu. Väestönkasvua kuvaavissa ennusteissa muuttoliikkeen merkitys pienenee vähitellen, mutta kasvualueilla asuvat suurehkot nuoret ikäluokat pitävät syntyneiden määrän ja tätä kautta myös luonnollisen väestönkasvun korkeina.

Muuttoliikkeen mukanaan tuoma väestönkasvu on huomioitu Oulussa hyvin, ja viime vuosina kaupunkiin on kaavoitettu uusia pientalovaltaisia alueita (esim. Kynsilehto, Metsokangas, Talvikangas), joille nimenomaan lapsiperheet hakeutuvat.

Lain mukaan kunta on velvoitettu järjestämään päivähoitopaikan kaikille sitä haluaville vanhemmille (ns. subjektiivinen oikeus päivähoitoon). Vanhemmilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen miten, missä tai millaisessa muodossa päivähoitopaikkaa tarjotaan. On esimerkiksi täysin mahdollista, että perheen lapset sijoitetaan eri päiväkoteihin kilometrien päähän toisistaan.

Asuinpaikalla ei siis ole aina vaikutusta päivähoitopaikan sijaintiin. Jos koti, molempien vanhempien työpaikat ja vielä päivähoitopaikkakin (tai pahimmassa tapauksessa paikat) sijaitsevat kaukana toisistaan eri puolella kaupunkia, on epärealistista ajatella vanhempien turvautuvan esimerkiksi joukkoliikenteeseen. Useissa perheissä tämä merkitsee toisen auton hankintaa, jolloin yksityisautoilu lisääntyy ja joukkoliikenteen kehittämismahdollisuudet heikkenevät.

Päiväkodin arki on lapselle raskasta. Lisäksi Lastenklinikoiden kummien mukaan Etelä- ja Länsi-Suomessa on havaittavissa huolestuttava piirre, jonka mukaan yli puolella vanhemmista liikenee lapsilleen vain muutama tunti (1-3) yhteistä aikaa päivässä työviikon aikana. On tärkeää, etteivät asuminen, päivähoito ja työpaikka sijaitse liian kaukana toisistaan, sillä silloin perheen yhteiset tunnit kuluvat matkustamiseen. Palvelun saatavuudella on siis paitsi ekologinen, myös perheiden hyvinvointiin liittyvä ulottuvuus.

Missä määrin Oulun kaupunki pystyy toteuttamaan päivähoitoratkaisuissaan vanhempien toiveita? Kuinka paljon päivähoitopaikkahakemuksia on saapunut vuoden 2008 aikana ja kuinka suuri osa lapsista kyettiin sijoittamaan vanhempien omana toiveenaan esittämiin hoitopaikkoihin?

On yleisessä tiedossa, että useille vanhemmille tarjotaan päivähoitopaikkaa Tuirasta, missä kapasiteettia on vapaana vuosittain. On oletettavaa, ettei kaikissa perheissä ole taloudellista mahdollisuutta mm. toisen auton hankintaan. Kuinka paljon päivähoitohakemuksia vedettiin pois sen vuoksi, ettei Oulun kaupunki kyennyt tarjoamaan päivähoitopaikkaa kodin tai työpaikan läheisyydestä?

Erityisen hankala päivähoitotilanne vaikuttaa olevan Kaakkurin ja Metsokankaan alueilla, minne yhä edelleen rakennetaan uusia asuntoja. Kuinka moni perhe kuljettaa lapsiaan alueen ­ulkopuolelle hoitoon? Montako päivähoitopaikkaa alueella on tarjolla ja kuinka suuret jonot niihin ovat? Entä millainen on tilanne Korvensuoran ja Talvikankaan alueilla?

Kaupungin alueella toimii myös yksityisiä palvelun tarjoajia. Jos kaupungin oma tuotanto ei pysty tarjoamaan kohtuullisia ratkaisuja oululaisille lapsiperheille, miten yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa on tarkoitus kehittää? Onko tehty päätöksiä siitä, millä tavalla tullaan jatkossa tukemaan alle 3-vuotiaiden päivähoitoa yksityisissä päiväkodeissa?

Lapsiperheiden määrä eri kaupunginosissa ei ole vakio, vaan vaihtelee mm. kaavoitusratkaisujen ja alueen luonnollisen kehityksen myötä. Onko olemassa mahdollisuutta esimerkiksi tilojen vuokraamiseen tai väliaikaisen palveluntarjonnan lisäämiseen esim. tilojen muunneltavuuden kautta?

Osa vanhemmista toivoo päivähoitopaikkaa työpaikkansa läheltä, joten on hyvä, että palvelua voidaan tarjota myös oman asuinalueen ulkopuolelta. Tämän vuoksi myös siirtyminen seudulliseen kuntarajat ylittävään järjestelmään on toivottavaa. Tästä huolimatta tulisi palvelurakenteiden muuntua kaupungin kasvun mukana. Miten päivähoito aikoo varautua Oulussa ja Oulun seudulla tapahtuvaan väestönkasvuun? Millaisilla ratkaisuilla päivähoitopaikkojen vajeeseen aiotaan puuttua alati kasvavissa uusissa kaupunginosissa kuten Kaakkurissa, Metsokankaalla ja Korvensuoralla?”

Valtuustoaloite 25.8.2008 (julkaistu myös Kalevan mielipidepalstalla): Kasvisruokapäiviä päiväkoteihin ja kouluihin!

Oulun kaupunki on strategiassaan päättänyt olla ekologisesti kestäviin toimintaperiaatteisiin nojaava kaupunki.

Ruoka on merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen muodostaja, sen osuuden on arvioitu olevan jopa asumista ja liikennettä merkittävämpi. Päästöjä syntyy ruuan tuotannossa, kuljetuksessa ja valmistuksessa. Yksi merkittävä ruokatuotannon päästöjen muodostaja on karjatalous. Lihantuotannossa hukataan myös huomattavasti enemmän energiaa ja ravintoaineita verrattuna kasvisruuan tuotantoon. Kasvisruoka on täten liharuokaa ympäristöystävällisempi ja usein myös terveellisempi vaihtoehto.

Lapsille ja nuorille on tarjottava päiväkodeissa ja kouluissa monipuolista ja terveellistä ruokaa. Ruokalistoilla kasvisruokapäivät ovat kuitenkin harvinaisia. Oulun Aterian elokuun ruokalistoja katsomalla saa sen käsityksen, että lapsi voi päästä koko päiväkoti- ja koulutaipaleen läpi maistamatta kertaakaan kasvisruokaa!

Päiväkoti- ja kouluruuan yhtenä tarkoituksena on totuttaa lapsia erilaisiin ruokiin. Lapsille ja nuorille voitaisiinkin tarjota useammin kasvisruokaa liharuokien sijasta ja näin opettaa, että kasviksista saa aikaan sekä hyvää että ympäristöystävällistä ruokaa. Näin pieni päiväkotilainen tai koululainen muistaisi myöhemminkin, että kasvisruoka ei tarkoita pelkästään puuroa tai kesäkeittoa. Kasvisruuan osuuden lisääminen ei merkitsisi suurta muutosta nykyisiin ruokalistoihin tai budjetteihin – sen voisi toteuttaa korvaamalla muutamasta ruokalajista lihan kasviksilla. Jauheliha voidaan korvata soijarouheella, broilersuikaleet tofulla, pihvit falafelilla jne.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Oulu toimisi tässäkin asiassa ekologisesti kestävästi ja lisäisi kasvisruokapäiviä päiväkoti- ja kouluruokailuun!

Talousarvioaloite 31.5.2008: Steinerkoulun avustus vakituiseksi

Esitän, että Oulun steinerkoulun toimintaa avustetaan vuonna 2009. Esitän myös, että opetustoimi neuvottelee vuoden 2008 aikana Oulun steinerkoulun kanssa sopimuksen, jonka perusteella koululle taataan vakituinen vuosittainen toiminta-avustus (vrt. Svenska privatskolan i Uleåborg).

Oulun steinerkoulu on vuonna 1983 perustettu, 12-vuotinen yleissivistävä yhtenäiskoulu. 13. luokka on tarkoitettu ylioppilaskirjoituksiin osallistuville opiskelijoille. Koulu soveltaa kansainvälistä opetussuunnitelmaa, joka on pääpiirteissään yhtenevä 700 steinerkoulussa eri puolilla maailmaa. Omien kansallisten ja paikallisten erityispiirteiden tuominen opetussuunnitelmaan on olennainen osa kehittyvää ja elävää koulua. Steinerkoulun päämääränä on lapsen kehityksen kokonaisvaltainen tukeminen ja mahdollisimman laaja yleissivistys. Steinerkouluissa lapset ja nuoret oppivat samat asiat kuin peruskoulussa, mutta eri tavalla. Lähde: http://www.oulun-steinerkoulu.org.

Perustamisvaiheessa Oulun kaupunki avusti steinerkoulua, ja myös valtiolta koulu sai tutkimusapurahaa. Avustukset eivät kuitenkaan kattaneet kustannuksia ja vanhempien merkitys talouden tukemisessa ja varainhankinnassa oli ja on edelleen merkittävä. Koulu kuuluu tällä hetkellä valtion rahoituksen piiriin, mutta muuta pysyvää valtion tai kaupungin tukea koulu ei toimintaansa saa. Kannatusyhdistys onkin vuosittain kääntynyt kaupungin puoleen toiminta-avustuspyynnöin, jotka pääsääntöisesti on hyväksytty kaupunginvaltuustossa. Nyt on aika päästä eroon tästä vuosikausia kestäneestä jahkailusta ja taata koululle pysyvä vuosittainen avustus.

Mielestäni on rikkaus, että Oulussa vanhemmilla on mahdollisuus valita lapsilleen myös yksityinen koulu. Oulun steinerkoulu on vakiinnuttanut asemansa yhtenä laadukkaan perusopetuksen järjestäjistä Oulun kaupungissa. Koulun lasten vanhemmat eli oululaiset veronmaksajat joutuvat edelleen kustantamaan suhteettoman ison osan lastensa koulutuksesta. Koulutuksellisen tasa-arvon näkökulmasta on olennaisen tärkeää, että Oulun steinerkoulu saa kaupungilta pysyvää tukea toimintaansa.

Talousarvioaloite 31.5.2008: Oulun kaupunkiin tasa-arvosihteeri

Esitän, että Oulun kaupunkiin perustetaan tasa-arvosihteerin toimi / virka.

Oulun kaupungissa on yksi Suomen vanhimmista tasa-arvotoimikunnista. Se on toiminut ansiokkaasti vuodesta 1981 lähtien. Tasa-arvotoimikunta mm. pitää yhteyttä kaupungin hallintokuntiin, ottaa kantaa ja antaa lausuntoja sekä valvoo tasa-arvolain toteuttamista kaupungin organisaatiossa. Yhteistyö on tähän asti ollut aktiivista mm. Kuntaliiton sekä Helsingin ja Espoon tasa-arvotoimikuntien kanssa. Oulun kaupungilla on myös erittäin hyvä maine tasa-arvoasioissa ja tasa-arvotoimikunta saakin jatkuvasti pyyntöjä tulla kertomaan ”Oulun mallista” tasa-arvotyössä.

Oulun kaupungin tasa-arvotyötä rajoittaa se, että toimintaan on osoitettu hyvin rajoitetusti henkilöresursseja. Tasa-arvosihteerin toimen / viran tulisi olla kokopäiväinen, jotta Oulu voisi toimia kokonaisvaltaisesti naisten ja miesten tasa-arvon edistämiseksi kaupungin tasa-arvosuunnitelmassa kuvatulla tavalla. 1. kesäkuuta 2005 voimaan tuleva tasa-arvolain uudistus velvoittaa tähän: ”Viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sekä luoda ja vakiinnuttaa sellaiset hallinto- ja toimintatavat, joilla varmistetaan naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa.”

Uuden tasa-arvosihteerin toimen / viran myötä kaupungissa edistyisi myös valtavirtaistaminen (tasa-arvo otetaan huomioon kaikissa kaupungin suunnitelmissa ja kaupungin työntekijät ja yhteistyökumppanit sisäistävät tasa-arvon). Myös kaupunginhallitus on tähän liittyen linjannut vuonna 2002: ”Valtavirtaistamisasia on syytä ottaa huomioon henkilöstöön liittyvissä strategioissa ja ohjelmissa.”

Kolumni Forum24-lehteen (eivät julkaisseet!!!) 1.5.2007: Nuukuus on muodikasta!

Suomessa vietettiin nuukuusviikkoa huhtikuun lopussa. Nuukuuskampanja tähtää järkevään kulutukseen ja yleiseen kulutuskriittisyyteen ihan kokovuotisesti. Nuukuusviikon järjestää Kierrätysliike, joka koostuu 19 kansalaisjärjestöstä. Nuukuudella tarkoitetaan luonnonvarojen säästäväistä käyttöä ja jätteiden synnyn ehkäisyä. Säästäväisyyden lisäksi nuukuudella voidaan viitata myös tavaran ostotapoihin – jos joku tavara katsotaan tarpeelliseksi ja hyödylliseksi eli ostamisen arvoiseksi, sen ei silti tarvitse olla uutta ja kiiltävää. Riittää että se toimii.

Myös vihreiden yhtenä vaalimottona on ollut ”enemmän aikaa, vähemmän roinaa”. On tutkittu, että ihmisten onnellisuus ei ole lisääntynyt ostovoiman kasvun myötä, pikemminkin päinvastoin. Vanha totuus, ettei rahalla voi ostaa onnea, pätee siis edelleen.

Suurin osa ihmisistä on samaa mieltä, jos heiltä asiaa kysytään. Kukaan ei pidä turhasta roinasta, eihän? Lisää aikaa on parempi vaihtoehto kuin lisää tavaroita. Miksi se kuitenkin harvoin näkyy valinnoissa? Onko tavaran laatu vain mantra, jota hoetaan, mutta todelliset ostopäätökset tehdään pelkästään hinnan perusteella? Olisihan se toisaalta kätevää ostaa aina sellaista tavaraa, joka menee rikki sopivan ajan kuluttua – ei tarvitse vaivautua kierrättämään tavaraa mitenkään, vaan sen voi toimittaa ”hyvällä” omallatunnolla sekajätteen seassa kaatopaikalle. Kovin kestäväähän tällainen toiminta ei yhteiskunnan kannalta ole, mutta yksilön kannalta se on vaivatonta ja helppoa.

Minun piti ostaa 4-vuotiaalle lapselleni pyörä. (Olin arvioinut sen tarpeelliseksi ja hyödylliseksi ostokseksi.) Pyörän etsimisen aloitin tietysti internetistä, kirpputoreilta ja osto- ja myyntiliikkeistä. Muutamien päivien kartoituksen jälkeen löysin sopivan kokoisen ja –hintaisen pyörän Oulun alueelta. Lapsi kokeili pyörää, totesi sen hyväksi ja kaupat tehtiin. Kaikki olivat tyytyväisiä. Miksi ihmeessä minä maksaisin pyörästä 200 euroa, kun saan 50 eurolla täysin toimivan ja kauniin pyörän lapselleni? Miksi ihmeessä haluaisin kuluttaa ison rahamäärän uuteen hyödykkeeseen, kun neljäsosalla siitä saan sekä haluamani tavaran että oikeasti hyvän omantunnon? Minun tai lapseni tarpeiden takia ei tässä tapauksessa kulutettu yhtään luonnonvaroja.

Nuukuus kuitenkin tuntuu olevan osalle oululaisista täysin tuntematon käsite. On ”kummallista” mennä ostoksille kirpputoreille. Vintage-vaatteiden satunnainen etsiminen kirppiksiltä on hyväksyttävää, mutta jokapäiväisenä periaatteena nuukuus ei saa joukkojen kannatusta. Minä huudan: herätkää! Nuukuus on tätä päivää, kirpputorit yms. ovat muodikkaita ihan jokapäiväisinä ostospaikkoina!

Mikä on minusta kaikista oudointa: lapsen uskotaan olevan tyytyväisempi ja onnellisempi, jos hän saa uutta tavaraa. Aivan kuin nelivuotias kiinnittäisi tällaiseen asiaan mitään huomiota… Ainakin minun lapseni oli pyörää ostettaessa kiinnostuneempi sen väristä ja mallista kuin iästä – hänellehän pyörä oli joka tapauksessa uusi.

Mainokset

Jätä kommentti so far
Jätä kommentti



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s



%d bloggers like this: