Oli mennä kotimainen lanttu väärään kurkkuun, kun luin tänään Kalevan mielipidepalstaa. Tyrnävän perunapitäjässäkö tarjoillaan lapsille belgialaisia perunoita? Aivan käsittämätöntä. Toivottavasti kyseessä on jokin väärinkäsitys. Odotan mielenkiinnolla, miten kirjoitukseen Tyrnävän kunnasta vastataan. Oulussa sentään lapsille tarjoiltavat perunat ovat ainakin toistaiseksi olleet omasta maakunnasta, ja luomuruokaakin on silloin tällöin tarjolla.
Meidän perhe pääsi Oulussa toimivan ruokapiirin jäseneksi viime keväänä. Ruokapiirissä tilaamme yhdessä tuotteita paikallisilta luomutuottajilta. Tilaukset tehdään pääsääntöisesti kerran kuukaudessa. Tarjolla on juureksia, kasviksia, hedelmiä, perunaa, leipää, kananmunia… Tuotteet tilataan ruokapiirin vaihtuvan yhteyshenkilön kautta, ja ne toimitetaan yhteistoimituksena Karjasillan asukastuvalle, josta ruokapiirin jäsenet ne sitten noutavat.
Olen ollut tosi tyytyväinen ruokapiirin toimintaan, ja rohkaisen lämpimästi muitakin kokeilemaan. Jos vapaita paikkoja ei oululaisista ruokapiireistä löydy, niin perusta oma piiri! Jäseniä siihen löytyy takuulla. Lisätietoa ruokapiiritoiminnasta löytyy esim. Luomuliiton sivuilta.
Uuteen Ouluun ei ole helppo valita ympäristöystävällisiä päättäjiä. Vihreiden listoilla on jo 80 pätevää ja innokasta ehdokasta! Löytyy naisia ja miehiä, vanhoja ja nuoria, vaaleita ja tummia, insinöörejä ja humanisteja (vaikka ei eivät välttämättä olekaan toistensa vastakohtia…) Myös Vihreiden naisten kokouksessa kärsittiin ihan tilanahtaudesta, kun hallituksen kokous sai maanantaina ennätysmäisen osallistujamäärän. Vihreiden toimisto pullisteli 17 naisen voimin!
On mukavaa, kun ihmisillä riittää intoa ja kiinnostusta osallistua yhteisten asioiden suunnitteluun ja kehittämiseen. On myös tosi hienoa, että Vihreissä on mukana niin monen eri alan asiantuntijoita. Meidän joukossamme tiedetään, että päätösten täytyy avoimesti perustua tutkittuun faktaan, ei luutuneisiin tapoihin tai kassakaappisopimuksiin.
Tervetuloa mukaan Vihreisiin, uudet ehdokkaat ja kaikki muutkin!
Kaikki tietävät sen tunteen
kun talven jälkeen
ensimmäistä kertaa
laittaa lenkkitossut jalkaan
Tiedättehän tekin sen tunteen, mitä Ultra Bra kuvaili? Kävin juoksemassa pikkulenkin perjantaina, mahtavaa. Ennen olen aina ihmetellyt, että miten jotkut jaksavat juosta pitkiä lenkkejä ympäri kyliä, ja joskus vielä sateessa! Nyt kypsää 35 ikää lähestyessäni olen yllätyksekseni havainnut miten mukava kyseinen laji on. Ja hyvinhän sitä jaksaa juosta pitempiäkin matkoja, kun pitää vauhdin juuri ja juuri kävelyä nopeampana 🙂
Juoksumusiikiksi valitsin luonnollisesti siis Ultra Bran. Juostessa oli aikaa pohtia monenmoisia asioita. Myös syksyn kuntavaalit kävivät mielessä, kun toisesta biisistä löytyi yllättäen sopiva agendakin (tosin ehdokkaaksi minua ei vielä ole nimetty – sitä odotellessa):
Ei jumalauta näillä kaduilla
pilkata ulkomaisia tuotteita
ei perusteta urheiluseuroja
ei kertakaikkiaan tehdä mitään
mitä keskustapuolue haluaa
Tosin Oulun kaupunginvaltuustossakin on useita (no, ainakin yksi) keskustalainen poliitikko, jota kovasti ihailen. Ehkä agendaa vois päivittää laittamalla keskustapuolueen tilalle perussuomalaiset? Ei voi mennä kovin pahasti metsään, vai mitä?
Kävelin kaupungilla yksi päivä, ja Rotuaarilla aivan vieras nuori mies tuli yllättäen onnittelemaan minua. Automaattisesti kiitin onnitteluista, mutta mietin sekavasti, että onhan niistä häistäkin jo yli vuosi. Mies tarjosi seuraavaksi suklaata, ja melkein aloin silloin jo katselemaan onko valkotakkisia paikalla.
Mies kuitenkin kertoi partiolaisten muistavan tällä tavalla heijastimen kantajia. Laukussani heiluva rauhanmerkki on siis hyödylllinen monella tavalla! Kiitos teille partiolaisille, kampanjasta tuli hyvä mieli (ja pähkinäsuklaa sattuu olemaan ehdoton suosikkini).
Minua pyydettiin viime viikolla kirjoittamaan Oulun vaalipiirin Vihreiden blogiin, ja pohdittuani yhden illan sain kirjoituksen aikaan. Laitan sen myös tänne omaan blogiini, olkaa hyvät, tämähän tavallaan toimii arkistona kaikille kirjoituksilleni:
Onko tämä nyt varavaltuutettuna epäkorrektia myöntää, mutta minä olen kyllästynyt tämän päivän mustavalkoiseen kuntapolitiikkaan. Toista se oli kymmenisen vuotta sitten, kun minä istuin ääri-innokkaana 25-vuotiaana kaupunginhallituksessa. Vietin sunnuntai-illat nenä kiinni keltakantisissa paperipinoissa, ja kaikki asiat olivat hurjan kiinnostavia. Saako autoliike laajentaa rakennustaan 10 metrillä kaupungin puistoon? Millä keinoin toimeentulotuen jonotusajat saataisiin lainmukaisiksi? Myönnetäänkö rahoitusta nuorison aktivoimiseksi suunnatulle ESR-hankkeelle?
Eivät asiat ole nytkään tylsiksi muuttuneet, mutta kuntalaisten (ketä poliittisten päättäjien kai pitäisi parhaansa mukaan edustaa?) kiinnostus kuntapolitiikan kokonaisuudesta laskee kuin lehmän häntä Oulussa. Kunhan oma koulu on tien toisella puolella ja omalle terveysasemalle pääsee omalla bussilinjalla, muusta ei niin väliä. Tämä johtaa tietysti siihen, että populistisimmat yhden asian ehdokkaat valloittavat päättäjien paikat (tätähän on jo nähty!). Kokonaisuuden hallinta jää yksinomaan virkamiehistön varaan – se siitä edustuksellisesta demokratiasta sitten.
Nyt avaudun: Eikai se vaadi kovinkaan monta aivosolua ymmärtää, että esim. Kastellin monitoimitaloon kantaa ottaminen ei ole niin mustavalkoista. Jos kannatan uuden koulun rakentamista vanhan ja homeisen tilalle, tarkoittaako se että haluan tunkea kaikki oululaiset lapset ja nuoret valtaviin parakkeihin koko koulutaipaleen ajaksi? Jos vastustan suurkoulua, tarkoittaako se että kaikki koululaiset saavat nauttia pienistä lähikouluista, minne pääsee kävellen teitä ylittämättä, luokkakoot ovat pieniä ja opettajat eivät vaihdu ollenkaan? Eikai se nyt hyvänen aika tarkoita että minä inhoan mustikoita, jos joku päivä harkitsen mansikoiden ostamista torilta?
Ei yhteisten asioiden hoitaminen (huomio, siis politiikka!) ole yksinkertaista, mutta minusta siihen perehtyminen ja asioihin vaikuttaminen on kuntalaisten kansallisvelvollisuus. Ihmettelen tätä passiivisuuden astetta ja keskustelun puutetta kaupungissa, joka on kiistämättä nuori, dynaaminen ja kasvava. Argumentoinnin sijaan voimassa pidetään mustavalkoista jako ihmisiin ja poliitikkoihin. Sanokaa, mitä ihmettä sille ihmiselle tapahtuu, joka suostuu kuntavaaliehdokkaaksi, saa ääniä ja pääsee vaikka lautakuntaan? Hänkö muuttuu yhdessä yössä normaalista naapurinmiehestä epäilyttäväksi, omaa etuaan tavoittelevaksi ”herraksi”, jolle ei kannata enää puhua.
Sitä päivää odotellessa, että joku ymmärtää että asiat eivät ole mustavalkoisia politiikassa… Mielensä muuttaminen on normaalia ihmisten lisäksi myös poliitikoille. Ihan vain oman harkinnan perusteella, ei siitä syystä että vastapuoli tarjoaa parempia etuja!
Kaupunginjohtaja esitteli perinteisen talouskatsauksen joulukuun valtuuston kokouksessa. Taloustilanne on parantunut niin Oulussa, Suomessa kuin Euroopassakin, mutta esimerkiksi lamaa edeltävälle verotulojen tasolle ei ole paluuta. Edelleenkin Oulussa on elettävä säästeliäästi ja mietittävä tarkkaan, mihin resursseja suunnataan. Kaupunginjohtaja korosti uuden Oulun mukanaan tuomia mahdollisuuksia innovatiivisten työ- ja toimintatapojen kehittämiseen. Toivoa sopii, ettei komean kuuloinen fraasi tarkoita sitä, että yhä vähempi määrä ihmisiä tekee yhä enemmän työtä.
Vihreät käynnistivät eduskuntavaalikampanjansa viime viikolla. Myös yksi puolueen teemoista on talous (muut kaksi ovat suvaitsevaisuus ja ympäristö). Säästeliäisyydestä puhutaan Vihreidenkin vaaliohjelmassa, mutta se kohdistuu luonnonvaroihin. Ihmisiä halutaan töihin entistä enemmän. Työaikaa lyhentämällä, yrittäjyyden byrokratiaa purkamalla, vanhemmuuden kustannuksia jakamalla sekä perustulon käyttöönotolla työpaikkoja on mahdollista luoda lisää.
Uusi Oulu voisi toimia työtyytyväisyyden kehittämisen esimerkkikuntana. Lopetetaan puhe ”tuottavuudesta”, ”tehokkuudesta” ja ”vaikuttavuudesta” ja puhutaan siitä, millaisessa työpaikassa on mukava olla. Työpaikoissa, jossa ihmiset viihtyvät, asiat tapahtuvat yleensä paljon liukkaammin kuin muualla. Uudessa Oulussa tehtävää työtä voitaisiin kehittää tasa-arvo, luovuus ja motivaatio mielessä pitäen.
Filed under: Koulutuspolitiikka, Lapset ja nuoret, Opetustoimi, Yhteistyö Oulun seudulla
Musiikin, kuvataiteen ja liikunnan erikoisluokat ovat olleet tapetilla viime viikkojen aikana. Opetuslautakunnan jäsenenä olen saanut lukuisia sähköposteja ja puhelinsoittojakin asiaan liittyen. Yleinen mielipide on, että erikoisluokkatoiminta pitää säilyttää. Tämä on oikein hyvä asia, koska erikoisluokkia ei missään nimessä olla lakkauttamassa. Toiminnan supistaminenkaan ei ole ollut puheissa esillä. Sen sijaan on ehdotettu, että erikoisluokat sijoitetaan tulevaisuudessa Oulun kaupungin eri osiin, eikä niitä enää keskitetä kaupungin keskustan alueelle. Minun mielestäni tämä on hyvä tapa kehittää erikoisluokkatoimintaa ja erityisesti sen saavutettavuutta. Alueellinen tasa-arvo kun nousee entistä tärkeämmäksi kuntaliitoksen myötä.
Säästöjä erikoisluokkien alueellistamisella ei saada, eikä niitä edes tavoitella. Sen sijaan kuljetuskustannuksista on halua säästää. Tähän asti opetustoimi on maksanut erikoisluokille valittujen oppilaiden kuljetuskustannukset, jos koulumatka ylittää 5 kilometriä. Vuosittain tähän on käytetty resursseja n. 380 000 euroa. Näitä kustannuksia on nyt ehdotettu siirrettäväksi vanhemmille. Minusta suunta on hyvä – opetustoimen resursseja pitää suunnata mahdollisimman laajalti perustoimintaan eli opetukseen ja oppimiseen, ei toissijaisiin kohteisiin kuten kuljetuksiin. Vanhemmat voivat hyvin maksaa lastensa koulumatkat vapaaehtoisille erikoisluokille. Kuljetustuki taataan joka tapauksessa harkinnanvaraisena etuutena vähävaraisille. On huomattava, että kaupungin laajetessa vuonna 2013 kuljetuskustannukset kasvaisivat huomattavasti.
Opetuslautakunta on käsitellyt asiaa lokakuun ja marraskuun kokouksissaan. Tiukkoja kysymyksiä on riittänyt, ja vastauksiakin on saatu. Varsinaisia päätöksiä erikoisluokkien sijoittumisesta ja kuljetuskustannusten kohtalosta on luvassa marraskuun lopun kokouksessa.
Filed under: Joukkoliikenne, Lähidemokratia, Yhteistyö Oulun seudulla, Ympäristö
Kaupunginvaltuusto kokoontui tänään päättämään Oulun kaupungin keskustan kehittämisestä. Valitettavasti päätöstä ei tänään(kään) saatu aikaan, vaan asia jätettiin pöydälle. Seuraava kokous on kuitenkin jo viikon kuluttua, maanantaina 8.11. Tällöin on luvassa pitkään odotettu linjapäätös Oulun keskustan kehittämisestä.
Minä olen puhunut ja toiminut autottoman keskustan puolesta koko ”poliittisen urani” ajan. Nykyinen Oulun keskusta on nurkkakuntainen ja ikävä, kun sitä vertaa vastaavankokoisiin keskustoihin muualla Euroopassa. Oulun keskusta on pieni, kävelyalueita on vähän, puistoja on vain muutama ja pyöräily keskustan läpi ei onnistu. Lisäksi autoja pyörii joka puolella puolen tunnin maksutonta parkkipaikkaa etsimässä.
Autoton keskusta on minusta niin arvokas tavoite, että siihen kannattaa suunnata kaupungin resursseja. Viihtyisän keskustan aikaansaamiseksi autot on piilotettava jonnekin! Maan alle ne saadaan kätevimmin piiloon, niinpä kannatan keskitettyä ratkaisua eli pysäköintitilojen rakentamista kallioon. Kuvitelkaa, miten paljon Oulun keskustasta saadaan hauskempi paikka, kun kaikki autoille varatut tilat voidaan ottaa ihmisten käyttöön!
Valtuuston esityslistalla oli myös kansanäänestyksen järjestäminen keskusta-alueen pysäköinnistä. Tästä saatiin päätös aikaan. 22 valtuutettua oli kansanäänestyksen kannalla, minä mukaan lukien. Kuntalain suomaa mahdollisuutta pitäisi hyödyntää useammin Suomessa. Ikävä kyllä suurin osa valtuutetuista oli sitä mieltä, että kansanäänestystä ei tarvita, ja heidän äänillään aloite kansanäänestyksestä haudattiin.
Oulun seudun Vihreät naiset ry järjestää taas perinteiset LASTENJUHLAT. Juhlat ovat tulevana lauantaina, 23.10 klo 13-16. Paikkana on Kirkkotorin koulutuskeskus osoitteessa Asemakatu 5. Luvassa on edellisvuosien tapaan askartelua, ongintaa, ilmapalloja, rooliasuja sekä ohjattua laulua ja leikkiä. Lastenvaatteiden ja –tarvikkeiden sekä lelujen runsas kirpputori tarjoaa mahdollisuuden ekologisiin löytöihin. Buffetissa voi nauttia kahvit, teet ja mehut muun hauskanpidon lomassa. Lisäksi juhlissa arvotaan luomuruokakori. Sisäänpääsy on ilmainen, jokainen on tervetullut!
Itse olen saanut vastuulleni askartelupisteen. Olenkin keräillyt viime kuukausien aikana kilokaupalla kauniita lehtiä, ja laittanut niitä painumaan sanomalehtien väliin. Lastenjuhlissa on siis mahdollista tehdä syksyisiä puita joko liimaamalla lehtiä paperille tai painamalla niillä kuvioita. Odotan jo itsekin innolla, että pääsen töihin 🙂
Syksyn aikana on nimetty neljä kappaletta uusia eduskuntavaaliehdokkaita. Joukossa on niin uutta intoa kuin vankkaa kokemustakin. Uudet ehdokkaat ovat:
Jussi Autio, filosofian ylioppilas, pelisuunnittelija, 27 v., Oulu
Marja Lähde, filosofian maisteri, liiketoimintajohtaja, 53 v., Oulu
Erkki Pulliainen, kansanedustaja, professori emeritus, 72 v., Oulu
Maarit Sihvonen, toimitusjohtaja, fysioterapeutti, 49 v., Oulu
Koko ehdokaslistaan voi tutustua osoitteessa www.oulunvaalipiirinvihreat.fi
Marianne Isola - jotta maailma pysyy vihreänä. 